Entisaikojen Munakka kuuden kunnan kainalossa

Munakan alueen historiaa on värittänyt kuuden kunnan kainalossa olo siitä asti, kun ensimmäinen pysyvä asukas tänne saapui 1792. Munakan alueella oli Vähänkyrön, Isonkyrön, Ylistaron ja Seinäjoen ulkosarkoja, Nurmon viljelysmaita ja osa kyläkunnista kuten Seittu ja Ujainen kuuluivat Ilmajokeen. Esimerkiksi Varvinkyläksi kutsutulla kyläkulmalla radan varressa saattoi kilometrin matkalla käydä viiden kunnan alueella. Tältä alueelta on kuljettu neljässä eri kirkossa: Ilmajoella, Ylistarossa, Seinäjoella ja Nurmossa. Myöhemmin myös Kitinojan kirkossa. Eipä ihme, että munakkalaiset haaveilivat yhdessä Halkosaaren ja Kitinojan alueen asukkaiden kanssa jopa omasta seurakunnasta 1930-luvun alussa. Vuonna 1961 Munakka liitettiin kokonaisuudessaan Ilmajokeen.

Munakan nimena alkuperä on kiinnostanut monia. Kansanperinnettä on tarina munakkalaisesta miehestä, joilla oli kauniit rasat käsissään vierailessaan Ylistarossa. Kun häneltä kysyttiin, kuka ne oli tehnyt, sanoi mies ylpeänä, että mun akka. Tästä tarinasta löytyy monta toisintoa ja tarinoilla onkin oma paikkansa historian virrassa. Vakavampiakin yrityksiä nimen arvoituksen selvittämiseen on tehty.

Alunperin munakka-sana on esiintynyt kahdessa paikassa nykyisen Munakan reuna-alueella Seinäjoen suuntaan mentäessä: Alueella on vanhastaan ollut Munakansaari ja Munakanneva Auneskylän ja Kyrönjoen välisellä alueella. Kun rautatieasemaa 1800-luvun lopulla perustettiin, tuli sen nimeksi seittulaisten vastustuksesta huolimatta Munakka, vaikka tuota osaa kylää nimitettiin Seittuksi. Munakan maantiesillan kupeessa olevan Kujanpään talon tilanimi on Munakka, mutta talo on perustettu sen verran myöhään, että nimi on lainattu edellä mainituilta paikannimiltä. Pikkuhiljaa Munakka vakiintui koko kylän nimeksi.

Matti Lehtiö on todennut Munakan alueen historian ensimmäisessä osassa, että Munakka on ikivanha nimi ja esiintyy asiakirjoissa jo 1636. Munakka- sana esiintyy muualla Suomessa ja Etelä-Pohjanmaallakin yleensä munamaisten, soikeiden lampien, järvien, lahtien, mäkien ja soiden nimissä. Lehtiö onkin päätynyt ajatukseen, että sana munakka muodostuu kantasanasta muna, johon on liitetty suomen kielen yleinen johdin -kka ja se kuvaa maaston muotoa.

Lähde: Riikonen, Merja & Mäntylä, Seija: Nykyisen Munakan alueen historia I. Omakustanne, 2018.

Merja Riikonen