Välähdyksiä Munakan rautatiesillan 142- vuotisesta historiasta

Vaasan radan rakentaminen alkoi elokuussa 1879. Mahtoikohan kukaan tuon monista kyläkunnista muodostuneen melko hajanaisen alueen asukkaista aavistaa, millaisessa kylän historian taitekohtaa he elivät. Rautatie toisi tullessaan liikkumisen helpottumista, uusia keksintöjä, liiketoimintaa ja liitti alueen ihmiset paljon vahvemmin kuin aikaisemmin muuhun maailmaan. Samalla syntyi Munakan kylän nimi, joka pikkuhiljaa hyväksyttiin myös kyläläisten keskuudessa.

Munakan rautatiesillan rakentaminen aloitettiin 1880 ja valmis se oli jo seuraavana vuonna. Työtä johti insinööri Brander, joka oli kokenut ammattilainen. Työ oli aikaa vievää, sillä haasteena oli maaperän pehmeys. Siltaa rakentamassa ollut Antti Vainionpää muistelee, että ensimmäinen vaihe työssä oli tehdä perustukset löysään savimaahan. Maahan lyötiin seitsemän syltä (noin 12 metriä) pitkiä hirsiä päittäin ja niiden päälle ajettiin 7 jalkaa (noin 2 metriä) vahva betonikerros. Seitsemän sylenkään syvyydessä ei ollut kovasta maasta tietoakaan. Kokeiltiin juntata vielä syvemmälle, mutta kalliota ei tavoitettu. Vainionpää kuitenkin selitti, että rantamuurit pysyivät paikoillaan, koska pikleerisavi muurien alla oli sellaista, että kun siihen junttasi hirren ja se sai olla jonkin aikaa liikkumatta, tarttui se niin lujaa kiinni, ettei se enää hievahtanutkaan. 

Valmiina silta oli komea 150 metrin yhtenäinen kaari rannasta rantaan ja se oli tuohon aikaan Suomen toiseksi pisin silta. Heinäkuussa 1881 sitten koitti suuri päivä, jolloin siltaa koeajettiin. Metallityön jälki oli erittäin ohutta ja pientä ja yleisesti ihmeteltiinkin miten se voi kestää junan painon. Koeajolla olevassa junassa oli veturi, viisi vaunua, 50 kappaletta ratakiskoja kussakin vaunussa matkustajia 80-90 henkeä. Rata kesti, mutta saattaa arvata, että mukana olleet matkustajat hieman jännittivät. Koeajossa oli varmasti mukana myös munakkalaisia. 

"Tuhoisa rautatieonnettomuus Munakan sillalla eilen." uutisoi Vaasa 30.10.1923 iltapäivällä tapahtunutta onnettomuutta. Seinäjoelta lähteneessä sekajunan avovaunussa ollut suuri 13 000 kilon höyrypannu ja junana loppuosassa myös kaksi muuta pienempää. Ylisuuri pannu tarttui ryskyen siltapalkkeihin, lävisti ristikkokaareen ja vioitti siltaa. Pannu juuttui lujasti siltakaariin. 

Rytäkässä juna katkesi, kahdeksan tavaravaunua tuhoutui ja mukana ollut bensiinivaunu aiheutti tulipalovaaran. Neljä tuhoutuneista vaunuista meni niin pirstaleiksi, ettei niistä enää voinut nähdä mitä ne olivat olleet. Junan lopussa oli myös matkustajavaunuja, joissa palasi nuoria Seinäjoelta opinahjoista Munakkaan ja Ylistaroon. Onneksi nuo vaunut olivat viimeisiä ja pysyivät pystyssä. Sillan jo ylittäneet veturi ja ensimmäiset 10 vaunua välttyivät vahingoilta. Silta korjattiin ripeästi seuraavan kevään aikana ennen jokavuotisten tulvien nousua. Eräs junanmatkustaja muisteli sillan ylitystä väliaikaista siltaa myöten: "Juna ilmoittaa kimakalla huudolla, että lähestytään siltaa ja junasta saa nousta siltaa ylittämään. Osa kuitenkin jää vaunuihin istumaan tai työntyvät vaunun rappusille, vaikka yö onkin pimeä ja ilma viileää. Valotkin alkavat tuikkia. Hiljaa, hyvin hiljaa vierivät vaunut sillalle ja veturi alkaa kulkea salaperäisin askelin tämän vaarallisen paikana ohi. Suuri miesjoukko hinaa suurta hirttä, joka tullaan upottamaan pää edellä Kyrönjoen pohjasaveen. Vaunumme osuukin pysähtymään juuri tämän junttaryhmän kohdalle. Yksi miehistä laulaa, kaikki Isoot Antit ja Anssin Jussit ja sen tahdissa se junttakin nousee ja laskee. Tätä on yön pimeydessä, mutta sähkövaloissa, hauska katsella. Kaikki näyttää niin suurenmoiselta. "

Silta uusittiin seuraavan kerran kokonaan 1960. Tällä hetkellä suunnitellaan vanhan rautatiesillan purkamista uuden tieltä, jotta liikennenopeuksia saadaan kasvatettua ja liikennettä modernisoitua. Munakan rautatiesillan historian kaari on jo pitkä ja vaiherikas.

-Merja Riikonen-