Munakan saha

Kurikkalainen torpparinpoika Iisakki Pihlaja tuli sahanhoitajaksi oltuaan sitä ennen isännöitsijänä Mietaan sahalla Kurikassa. Tästä alkoi Pihlajan perheen tarina Munakassa. Pihlaja oli jo ennen rippikouluikäänsä kiertänyt pitäjiä yhdessä sepän kanssa. Näillä matkoilla Iisakki innostui teollisesta toiminnasta. Hän suoritti Venäjän armeijan kolme vuotisen asevelvollisuutensa Hämeen pataljoonassa ja erosi aliupseerina. Korpelan kuoltua Iisakki Pihlaja jatkoi sahan omistajana ja Munakan Saha Osakeyhtiö perustettiin 1931. Viemerön saha Hellenmaalla kuului pian samaan yhtiöön. Sitä hoitivat Pihlajan pojat Sameli ja Eeli. Kun Iisakin tuloa sahan johtoon juhlittiin kesäjuhlien merkeissä 1923 lausui lastauskirjurina toiminut seittulainen Iivari Kivimäki runon, joka alkoi: "Mi on tuo torni, joka tuolla savuaa. Se työtä ja ruokaa tarjoaa."

Sahalla tarvittiin runsaasti ulkopuolista työväkeä, osaajia ja opettajia. Taitonsa sahalle toivat mm. kylässä asuvat Urho Kivimäki ja Viljo Ruohoniemi, molemmat monialaosaajia, joilta onnistui työ kun työ. Urho oli seppä ja varsinkin terämies: terien teroittaminen, jännittäminen ja asetteiden teko olivat hänen vastuullaan. Viljo oli konemies; höyrykoneen hän tunsi hyvin ja oli lisäksi automies henkeen ja vereen.

Toinen automies oli Matti Aluton. Viljon ja Matin apureina nuoret miehet oppivat kuorma-autoilun niksit, joilla taidoilla saivat suorittaa ammattiautoilijan ajokortin. Monet heistä tekivät elämäntyönsä kuorma- ja linja-auton kuljettajina, taksimiehenä ja kuljetusalan yrittäjinä.

Unohtaa ei pidä myöskään monia persoonallisuuksia, joita löytyi myös sahalta. Uti-Jussi, oikealta nimeltään Jussi Udd, Ujaistenkylästä, teki pitkän työrupeaman sahalla yövahtina ja -lämmittäjänä. Hänen tehtäviinsä kuului tarkistaa työpäivän päätyttyä, ettei mitään jäänyt kytemään ja nostaa aamuksi lämmöt korkealle, että höyryä oli tarpeeksi sahauksen aloittamiseksi. Jussilla oli ns. kiinteäkappainen polkupyörä ja matkaan lähtö oli varsinkin pikkupoikien mielestä näkemisen arvoista.

Väinö Ranta oli lautatarhan ja taapelien teon vastaava. Hän oli tunnettu mielikuvitusrikkaista tarinoistaan. Kaikkihan sen tiesivät, että ne olivat keksittyjä, mutta silti mielenkiintoisia kuultavia. Kerran joku sanoi Väinölle, että nyt sinä valehtelet! Väinö vastasi: "Älä koskaan sano toiselle, että valehtelet, se tekee kertojaan niin epämiellyttävän vaikutuksen".

Työmiehiä kävi sahalla töissä Länsikylältä, Könniltä, Kilsukylästä ja Saarakkalan rinnalta asti. Heitä asui Pihlajan pihatuvassa, joka oli pitkänmatkalaisia varten tehty kaksikerroksinen rakennus. Viikkokunnassa olevat olivat usein nuoria ja naimattomia. Saattoipa olla kymmenenkin miestä yhtä aikaa. Lautatarhalla oli paljon naisia kausityössä kuten mm. Tuppelan Sanna ja Kriikun Ventla, Ala-varvin Elsa (os. Metsälä) ja Martta Varvi.