Rautatie

Vaasan radan rakentaminen alkoi elokuussa 1879. Aikaisempien rataosuuksien valmistuttua ratatyöntekijät muuttivat perheineen rakentamaan seuraavaa rataosuutta. Myös Munakan alueen mökkeihin tuli vuokralaisiksi työmiehiä, osa perheineen. Vuokrarahat olivat niin tärkeitä tuvissa, että kaikki ylimääräiset tuvan nurkat olivat täynnä. Miehet saattoivat asua myös maakuopissa, joita kaivettiin rinnepaikkoihin.

Radan rakentamisessa tarvittiin monenlaisia ammattimiehiä. Rakentamisen alussa tarvittiin lapiomiehiä sitten kivimiehiä, hevosmiehiä, rautatroikkaan, johon kuuluminen oli haluttua, kiskottajat, naulurit, ruuvarit, pölkyn kantajat. Vaasa-lehti 1922 muistelee miten " arkipäivinä kaikui seutu kivien ampumisesta, lapioiden ynnä hakkujen ääntelyä, iloisia huutoja ja laulun hoilotusta kuului laajoilla aloilla". Osa työmiehistä tuli toki radan varren alueilta, Östermyrasta, Ylistarosta ja luultavasti myös Munakasta. Jaakko Flanderista (s. 1854), myöhemmin 1883 eteenpäin ratavahtina Apsan ja Peränevan välillä toimineesta, oli yksi ensimmäisiä rautatiematrikkeliin merkittyjä munakkalaisia työmiehiä. Ratavahtina ollessaan hän toimi myös konstaapelina, joka oli tuolloin hyvin yleinen yhdistelmä. Toihan rautatiet mukanaan myös levottomuutta.

Ratatöihin tultiin myös hevosen kanssa, jolloin aalloppien kiviä saatiin tuotua lähialueiden metsistä ratatyömaalle. Osalla miehistä oli kivityöosaamista niin, että kallioista saatiin lohkottua kiveä. Palkka oli sekatyömiehille 1,5-2 markkaa päivä ja työaika oli 12 tuntia kahdella tunnin pituisella ruokatunnilla höystettynä. Työkaluina oli vain rautakanget, lapiot, työntökärryt, hevosajopelit. Päällyssoraa kuljetettiin paikalle junalla, mutta kuorman purku oli käsityötä. Vaasan radan teossa oli enimmillään heinäkuussa 1882 mukana noin 4000 miestä. Arvattavasti näiden mukana oli monia munakkalaisiakin.