Saunamäestä nisulanmäeksi
Saunamäen talon ja sen isäntäparin tarina koskettaa Munakkaa monella tavalla niin käsityöteollisuuden, ajokaluteollisuuden että meijeritoiminnan ja maanviljelyn kautta. Lisäksi Iisakki oli vaikutusvaltainen henkilö tuon ajan Munakan alueella. Vaikka Saunamäki oli vain torppa niin se oli iso torppa, johon Iisakki itse ja työväki raivasivat 1880-1900 huomattavan määrän uutta maata erityisesti Kurunkorvesta. Saunamäen karja oli laadukasta ja meijeritoimintakin kannatti.
Ammattiopin sepän töihin Iisakki Saunamäki haki Kyröstä seppämestari Glasbergin luota. Hän hallitsi sekä puuntyöt että sepäntyöt. Aloitettuaan ensin pienemmillä töillä hän siirtyi nopeasti Ilmajoella ensimmäisenä valmistamaan ns. turkulaisia, kasanskirekiä ja ym. ajovälineitä. Nämä herättivät jo niin paljon huomiota, että Ilmajoen kunta lähetti hänet Suomen ensimmäiseen yleiseen maanviljelys- ja käsityönäyttelyyn Helsinkiin 1878. Siellä Iisakki näki uusia malleja ja pianhan niitä alkoi sitten valmistua myös Saunamäessä. Hän oli käynyt Ilmajoen ensimmäistä kansakoulua ja oli kirjoitustaitoinen, joten muistiinpanojen ja piirustusten teko näyttelyssä onnistui.
Ajokalutilauksia alkoi tulla niin paljon, että Iisakin piti ottaa palkkalistoille useita nikkareita ja seppiä, joita olivat Iisakin lisäksi mm. Juho Juveli, joka oli renkinä jo Iisakin lapsuuskodissa Saunalassa sekä Jaakko Aluton. Samanaikaisesti valmistettiin ajokaluja ja pyöritettiin meijeriä sekä isoa maatilaa. Työntekijöitä tarvittiin paljon. Saunamäen päärakennuksen yläkertaan muodostui työpaja, joka oli ainoa laatuaan Ilmajoen jokilaaksossa 70-80-luvuilla. Työt aloitettiin aamu viideltä ja jatkettiin ilta 9-10. Vasaran kalke kuului kovimmassakin pakkasessa vanhasta hatarasta pajasta.
- Mikko ja Albertiina Nisula vuonna 1910 keskellään pojantytär Tyyne Nisula.
- Maisemaa Nisulanmäeltä kohti Alajokea ja Kurunkorpea vuonna 1968. Erkki Ala-Könnin arkisto.
- Alajokitietä kohti Munakkaa ajelee Kustaa Hakola.
- Nisulanmäellä asuivat myös Albertiinan ja Mikon poika Iisakki Nisula, joka tunnettiin kylällä taitavana eläinten parantajana. Hän lähti vaivojaan säästämättä hoitamaan kyläläisten eläimiä mihin vuorokauden aikaan tahansa ja hänen arvioonsa sairauden laadusta luotettiin. Kun Munakasta soitettiin Seinäjoella toimineelle eläinlääkäri Agnes Sjöbergille, hän tapasi kysyä ensimmäiseksi: "Mitä Nisulan Iikkoo sanoi?" Aika usein Iisakkia pyydettiin katsomaan myös, jos joku kyläläinen sairastui. Hänellä oli myös Seittun kylän sonniosuuskunnan sonni, jolla kylän lehmiä käytiin astuttamassa.
- Syyskesällä, kun uutta heinää alkoi kasvaa sadonkorjuun jälkeen, tuotiin lehmät Alajokisaunoille. Niitä paimensivat usein tytöt, jotka myös yöpyivät alajokisaunoilla. Pimenevät illat ja yöt houkuttelivat kylän poikia kopistuksille.
